Equilibrium - Erdentempel

Bändi: Equilibrium
Albumi: Erdentempel
Julkaisuaika: 6. kesäkuuta 2014
Genre: Folk metal / sinfoninen black metal

Saksalainen Equilibrium on jokaisen black metal -puristin pahin painajainen. En edes tiedä, onko bändiä kovin sopivaa kutsua minkäänlaiseksi black metaliksi, vai olisiko parempi puhua pelkästään folk metalista, mutta lauluosuudet muistuttavat kuitenkin niin paljon black metalia, että määrittelen sen itse folk metalin ja sinfonisen black metalin risteytykseksi. Tr00 blak metal kvltistit eivät kuitenkaan ole ehkä ihan samaa mieltä.

Bändin neljäs albumi, Erdentempel, jatkaa sitä tuttua linjaa: black metalia, joka on täytetty mahtipontisten syntikkaorkestraatioiden lisäksi niin iloisilla melodioilla, että jopa power metalissa tällainen on harvinaista. Siis iloista black metalia, joka sisältää muun muassa saksalaisia juomalauluja, voiko tällaista ollakaan? Kyllä voi ja onkin.

Edellinen albumi Rekreatur (2010) ei ollut niin hirvittävän vahva tapaus, etenkään koska bändin uusi laulaja Robert "Robse" Dahn veti paljon matalammalta kuin edeltäjänsä ja muutti bändin soundia jokseenkin raaemmaksi, eivätkä matalat murinat aina sopineet biiseihin kuten aiemmat korkeat. Samaa on havaittavissa tietyssä määrin edelleen, mutta Robsen vokaalit ovat kehittyneet merkittävästi neljän vuoden tauon aikana ja lauluosuudet istuvat nyt biiseihin paljon paremmin kuin ennen.

Equilibriumin parasta antia ovat silti uskomattomat instrumentaaliosuudet, sillä tämä bändi todellakin tietää, miten koukuttavia melodioita luodaan. Jo intron jälkeinen avausbiisi Was Lange Währt starttaa sellaisella melodisuuden riemuvoitolla, että kuuntelija tietää tulossa olevan melkoinen albumi.

Hyvin mieleenjääviä kappaleita on sekä nopeatempoisissa rallatuksissa, että hitaammissakin kipaleissa. Nopeammista esimerkiksi Stein Meiner Ahnen ja Equilibrium goes Oktoberfest aka Wirtshaus Gaudi ovat ihan ensiluokkaisia ja hitaista taas bändin ensimmäinen englanninkielinen veisu The Unknown Episode ja Apokalypse ovat mahtavia.

Koko kiekon kolmen kärkeä ei ole kuitenkaan vaikeaa nimetä. Ehdottomasti ykkösenä on hillitön ralli Uns'rer Flöten Klang jossa on hilpein melodia, jonka olen ikinä kuullut ja joka siten kenties jopa vie Blut Im Augen aseman kaikkien aikojen hilpeimpänä metallibiisinä. Sen kuuntelemista on vaikea lopettaa. Wellengang puolestaan on tavattoman kaunis kappale ja tuo mieleen Taru Sormusten Herrasta -elokuvien maisemat ja musiikin. Levyn päättävä 11-minuuttinen instrumentaalijärkäle Aufbruch on takuuvarmasti vuoden instrumentaalibiisi, ei mitään epäilystäkään. Se esittelee valtavan kokoelman uskomattomia melodioita ja toimii ikään kuin koko albumin kulminaatiopisteenä ja yhteenvetona.

Equilibrium ei petä. Taaskaan. Rekreatur oli mitä oli, mutta nyt ollaan asian ytimessä. En ehkä ihan sanoisi tämän yltävän bändin kakkosalbumin, Sagas (2008), tasolle, mutta lähellä ollaan. Näitä hilpeitä ralleja on todella ilo kuunnella. Black metal -puristit hiiteen kuuntelemaan norjaisia kirkonpolttodemojanne, tämä on nykyaikaa.

Arvosana: 8½/10