Elvenking - The Pagan Manifesto

Bändi: Elvenking
Albumi: The Pagan Manifesto
Julkaisuaika: 16. toukokuuta 2014
Genre: Power metal / folk metal

Kun Italia ja power metal löytyvät samasta lauseesta, tulee automaattisesti ensimmäisenä mieleen hyperkliseinen Rhapsody of Fire ja Fabio Lionen kimeät kiekumiset smaragdimiekkoineen ja lohikäärmeineen. Tällä kertaa asia on kuitenkin toisin: Elvenking soittaa italialaisesta tyylistä poikkeavaa, selvästi mielenkiintoisempaa ja kypsempää fantasiapoweria. Bändin tyyliä voisi oikeastaan kuvailla jopa hieman rockahtavaksi poweriksi, sillä laulaja Damna kelpaisi äänensä ja laulutyylinsä perusteella vaikka hard rock -bändin keulille. Mies osaa vetää kovaa ja korkealtakin, mutta ei harrasta turhaa kiljumista, vaan kuulostaa oikeasti hyvältä.

Bändin kahdeksas studioalbumi The Pagan Manifesto on kriitikkojen ja hardcore-fanien ylistämä, sitä pidetään yleisesti jopa bändin parhaana. Pari aikaisempaa albumia olivat omasta mielestänikin - kuten myös aika lailla kaikkien fanien mielestä - melko mitäänsanomattomia ja tylsiä, minkä takia hädin tuskin muistin koko bändin olemassaoloa, ennen kuin nyt. The Pagan Manifesto kuitenkin muuttaa kaiken. Elvenking on palannut.

Intron jälkeen ensimmäinen varsinainen kappale on bändin historian pisin, peräti 13-minuuttinen järkäle King of the Elves, joka aluksi tuntuu hieman liian pitkältä, mutta pituuteen tottuu ajan kanssa ja kappale muuttuu paremmaksi joka kuuntelukerralla. Alku kuulostaa hieman kömpelöltä, mutta viimeistään kolmen minuutin kohdalla räjähtää kun kappaleesta kuoriutuu esille koko levyn paras kertosäe.

Folk-elementtejä käytetään albumilla runsaasti ja kappaleet ovat muutenkin hieman tavanomaisesta power metalista poikkeavia ja siksi erityisen miellyttäviä - nyt ei edes yritetä mahtua tiettyyn muottiin tai noudattaa tiettyjä standardeja, vaan Elvenking tekee rohkeasti ihan omaa juttuaan. Tämän voi huomata esimerkiksi kappaleessa The Druid Ritual of Oak sekä levyn rauhallisimmassa kappaleessa Towards the Shores, joka on täysin akustinen folk-balladi, jollaisia harvoin metallialbumeilla kuulee. Levyn päätöskappaleessa Witches Gather kuullaan myös hieman örinävokaaleja, joita ei myöskään power metalissa tavallisesti käytetä.

Levyn kaikki kappaleet ovat loistavia ja usean kuuntelun arvoisia, mutta erään viisikon pystyy kuitenkin nostamaan kaiken muun yläpuolelle. Tähän viisikkoon kuuluvat äärimmäisen tarttuvat Moonbeam Stone Circle ja Grandier's Funeral Pyre, mahtava single Elvenlegions, sekä koko levyn parhaat kappaleet Twilight of Magic ja Black Roses for the Wicked One. Jokaista näistä kappaleista jaksaa kuunnella vaikka repeatilla hyvin pitkään ja se kertoo siitä, että kyseeessä on joukko todella kovaa musiikkia.

Elvenking todellakin on palannut. The Pagan Manifesto on kiehtova, eeppinen, äärimmäisen melodinen ja tappavan tarttuva seikkailu haltioiden ja muiden luonnonuskontojen otusten maailmassa. Kun tarkastelen tämän vuoden arvostelutilastojani, se on myös tähän mennessä koko vuoden viidenneksi paras albumi ja se on kova suoritus näin tasokkaana musiikkivuonna.

Arvosana: 9-/10