The Best of 2019

Vuoden 2019 parhaat:

Vuoden biisi: I Prevail - Bow Down
Vuoden kuunnelluin biisi: Aurora - Animal (103 kuuntelukertaa)
Vuoden single: Delain - Masters of Destiny
Vuoden balladi: Sigrid - Home to You
Vuoden eepos: Twilight Force - Blade of Immortal Steel
Vuoden suomenkielinen biisi: Ellips - Keuhkoahtauma
Vuoden vieraskielinen biisi: Myth & Roid - Tit for Tat
Vuoden korvamato: Ember Falls - Heart Shaped Black Scar
Vuoden cover: Dragonforce - My Heart Will Go On (Celine Dion cover)
Vuoden instrumentaali: Sonata Arctica - Ismo's Got Good Reactors
Vuoden kitarasoolo: Galneryus - Fighting of Eternity
Vuoden musiikkivideo: Aurora - The River
Vuoden lyriikat: Aurora - A Different Kind of Human (Step 2) [albumi kokonaisuutena]

Vuoden albumi: Aurora - A Different Kind of Human (Step 2)
Vuoden kuunnelluin albumi: Aurora - A Different Kind of Human (Step 2) & Beast in Black - From Hell with Love (517 kuuntelukertaa)
Vuoden debyyttialbumi: Cyan Kicks - I Don't Love You
Vuoden konseptialbumi: Gloryhammer - Legends from Beyond the Galactic Terrorvortex
Vuoden EP: Delain - Hunter's Moon

Vuoden power metal -albumi: Beast in Black - From Hell with Love
Vuoden sinfoninen metallialbumi: Avantasia - Moonglow
Vuoden progealbumi: Leprous - Pitfalls
Vuoden melodinen death metal -albumi: Brymir - Wings of Fire
Vuoden corealbumi: I Prevail - Trauma
Vuoden rockalbumi: Cyan Kicks - I Don't Love You
Vuoden pop-albumi: Aurora - A Different Kind of Human (Step 2)

Vuoden metallibändi: Beast in Black
Vuoden rockbändi: I Prevail
Vuoden kuunnelluin artisti: Aurora (1017 kuuntelukertaa)
Vuoden live: Wacken Open Air 2019
Vuoden uusi löytö: Aurora

Vuoden naislaulaja: Aurora
Vuoden mieslaulaja: Yannis Papadopoulos (Beast in Black)
Vuoden örinävokalisti: Viktor Gullichsen (Brymir)
Vuoden instrumentalisti: Syu (kitara / Galneryus)

Kunniamaininta: Timo Tolkki's Avalon. Varmastikaan mikään muu yhtye ei ole milloinkaan tehnyt näin käsittämätöntä parannusta, että arvosana olisi edellisestä levystä noussut kuudella numerolla. Tolkin paras (ja mahdollisesti ainoa kuunneltava) levy lähes vuosikymmeneen.

Timo Tolkki's Avalon - Return to Eden

Bändi: Timo Tolkki's Avalon
Albumi: Return to Eden
Julkaisuaika: 14. kesäkuuta 2019
Genre: Sinfoninen power metal

On kulunut viisi vuotta siitä kun entinen Stratovarius-kitaristi ja -biisintekijä Timo Tolkki julkaisi Avalon -projektinsa edellisen albumin, Angels of the Apocalypse (2014). Rehellisesti sanottuna en usko, että tältä planeetalta löytyy ainoatakaan sielua, jonka mielestä se oli hyvä albumi - tuskin keskinkertainenkaan. Viimeistään henkeäsalpaavan kammottava tuotanto teki Avalonin kakkosesta vuosikymmenen katastrofin.

Pitkään näytti siltä, että se rimanalitus olisi lyönyt viimeisetkin naulat Avalonin arkkuun, mutta niin vain viisi vuotta myöhemmin maailmaan on putkahtanut sen kolmas albumi, Return to Eden. Kahden edellisen osan huipputunnettujen nimien sijasta laulajina toimivat lukuisista projekteistaan ja feattailuistaan tunnettu Anneke Van Giersbergen, Tristanian vokalisti Mariangela Demurtas ja kolme miestä, joista yhdestäkään en ole ikinä kuullutkaan.

Jos Floor Jansenin ja Elize Rydin kaltaiset nimet eivät pystyneet pelastamaan Avalonin aikaisempia tekeleitä, miten mahtaa joukko suurimmaksi osaksi tuntemattomia vokalisteja suoriutua kolmannessa osassa?

Hyvin. Oikein mainiosti. Puhummeko me nyt varmasti sen saman Timo Tolkin siitä samasta Avalonista?

Kun lähdetään vertaamaan Angels of the Apocalypseen, Return to Eden kuulostaa niin hyvältä, että sitä on äärimmäisen vaikea uskoa jatkumoksi viiden vuoden takaiselle katastrofille. Jos tuotanto viimeksi oli lähellä maapallon ydintä, nyt se on korkealla yläilmoissa. Se ei ole täydellisen kuuloinen, siinä on edelleen parantamisen varaa, mutta se on ylivoimaisesti parhaimman kuuloinen kolmesta Avalonista ja täysin yleisten standardien mukainen.

Biisit toimivat ja ihan epäironisessa mielessä. Singlenä julkaistu Promises aloittaa homman erittäin kovalla ja tarttuvalla kertosäkeellä ja Tolkin kunnollisella soololla, eikä homma sen jälkeen missään vaiheessa varsinaisesti ala laahata, vaikka Promises kokonaisuudessaan levyn parhaaksi biisiksi jääkin. Singlellä laulava Todd Michael Hall on ehdottomasti levyn MVP ja toivottavasti hänen ääntään tullaan kuulemaan jatkossakin, mikäli Avalon vielä jatkaa eteenpäin.

Toinen ehdoton helmi on levyn loppupuolelta löytyvä Give Me Hope, jonka fantastinen päämelodia on power metalia perinteisimmillään ja kenties juuri siksi parhaimpia asioita, jota levyllä on tarjota.

Olisi kohtuutonta sanoa, että Return to Eden on hieno albumi vain Angels of the Apocalypseen verrattuna, koska jälkimmäiseen verrattuna lähes mikä tahansa tekele on hieno albumi. Sen sijaan Return to Eden on ihan omilla ansioillaankin ilman vertailukohteita hieno albumi. Sen kuunteleminen ei ole missään vaiheessa tuskaista pakkopullaa - sitä kuuntelee oikein mielellään, itse asiassa. Biisit ovat mieleenjääviä,  ne kuulostavat hyvältä, laulajat osaavat asiansa... mitään merkittäviä vikoja albumilta ei löydy. Se on ehkä hieman hiomaton timantti vielä ja monia asioita olisi voinut tehdä vielä paremminkin, mutta jos tämä on osoitus siitä, mihin Timo Tolkki tällä hetkellä kykenee, en panisi pahakseni lisää samaa tulevaisuudessakin.

Joka tapauksessa Return to Eden on luultavasti suurin parannus aikaisempaan, jonka mikään bändi on koskaan tehnyt yhdellä albumilla. En olisi uskonut näkeväni tätä päivää.

Arvosana: 8-/10

** 

Biisinäytteet:

Promises: https://www.youtube.com/watch?v=45jaAbaFn2A
Hear My Call: https://www.youtube.com/watch?v=Lxn_OO0cWEQ