lauantai 18. toukokuuta 2013

Bullet for My Valentine - Temper Temper



Bändi: Bullet for My Valentine
Albumi: Temper Temper
Julkaisuaika: 8. helmikuuta 2013
Genre: Heavy metal / hard rock

Walesilaisyhtye Bullet for My Valentinen neljäs studioalbumi Temper Temper ei missään tapauksessa jatka sitä linjaa, josta bändi aikoinaan tuli tunnetuksi. Se avaa ihan uuden lehden bändin historiankirjassa, ollen tyyliltänsä huomattavasti kevyempää, enemmänkin perinteisempää heavy metalia ja hard rockia. Lähes kaikki vaikutteet aiemmasta thrash metal / metalcore -tyylistä on jätetty taakse ja laulaja Matt Tuckin vokaalitkin ovat muutamia poikkeuskohtia lukuun ottamatta täysin puhtaita.

Valtaosa vannoutuneista The Poison (2005) ja Scream Aim Fire (2008) albumien aikaisen Bulletin faneista tietysti järkyttyivät tästä muutoksesta, mikä on sinänsä omituista, sillä jo kvartetin edellinen albumi Fever (2010) osoitti selvästi, että vanhaan ei ole enää paluuta. Luulisi, että ihmiset olisivat osanneet odottaa tätä.

Odotin itse albumia hiukan kauhunsekaisissa tunnelmissa, sillä singleinä julkaistut kappaleet Temper Temper ja Riot eivät vakuuttaneet millään osa-alueella. Erityisesti jälkimmäinen kappale on lähes surkuhupaisa. Vaikutti siltä, että bändi oli menettänyt otteensa aivan lopullisesti ja yrittänyt väkisin vääntää kasaan jäljelle jääneistä huonoista ideoista jotain musiikilta kuulostavaa.

Onnekseni sain kuitenkin yllättyä positiivisesti. Jo avausraita Breaking Point antoi heti ensimmäisellä kuuntelukerralla toivoa - pirteä ja menevä tykitys. joka kaiken lisäksi kuulostaa ihan Bulletilta, vaikka poikkeaakin vanhemmasta tyylistä melko suuresti. Leech vähän ehkä kömpelöistä lyriikoistaan huolimatta kuuluu myös levyn maittavaan antiin, samoin Truth Hurts, balladinkaltainen Dead to the World ja levyn päätösraita Livin' Life (on the Edge of a Knife).

Lättysen parasta tavaraa edustavat kuitenkin P.O.W., josta ei meinaa saada tarpeekseen lainkaan (ja joka vielä aavistuksen rankempana olisi päätynyt varmasti bändin ihan kaikkien aikojen parhaiden kappaleiden joukkoon) sekä paljon odotettu ja pelätty Tears Don't Fall (Part 2). Jälkimmäistä pelkäsin itse suunnattomasti ennen levyn kuuntelemista, sillä tiesin jo etukäteen, että bändin tyyli on muuttunut The Poisonin ajoista niin paljon, että toista vastaavanlaista mestariteosta ei enää koskaan tule ulos. Lisäksi noin legendaarisen kappaleen jatko-osan tekeminen kuulosti muutenkin arveluttavalta idealta, sehän voisi tehdä hallaa alkuperäiselle. Mutta ei se sitä tee. Alkuun tulee heti huomattua, että kappale on tehty tismalleen samalla rakenteella kuin alkuperäinenkin, ainoastaan sanoitukset ovat muuttuneet ja soundi on nykyaikaisempi. Ei se mitenkään alkuperäistä tietenkään voita, mutta paljon, paljon huonomminkin olisi voinut mennä.

Tässä vaiheessa on mainittava myös levyn bonuskappaleet (vaikka ne eivät varsinaiselle albumille sisällykään) Not Invincible ja Playing with Fire. Kumpikaan ei ole mestariteos, eikä edes kovin mieleenjäävä, mutta tyylillisesti ne muistuttavat Scream Aim Fire -albumin kevyempää antia, mikä on ehdottomasti plussaa. Toivottavasti vielä jonain päivänä kuulemme vähän lisääkin tuota.

Temper Temper ei kuitenkaan ole tasaisen loistava levy, mikä on ikävä näiden erinomaisten kappaleiden jälkeen myöntää. Jo aiemmin mainittu singlebiisi Riot naarmuttaa kokonaisuutta hirvittävällä tavalla, eivätkä tylsät Saints & Sinners ja Dirty Little Secret paranna tilannetta yhtään. Aggressiivisten huutojen lähes kokonaan poisjättäminen ei sinänsä haittaa, koska Bullet toimii myös ilman niitä, mutta tietyllä tavalla melko angstiset ja hyökkäävätkin lyriikat, jotka tällä levyllä ovat vallitsevassa asemassa, olisivat ehkä kaivanneet musiikkiinkin vähän enemmän aggressiota. Jokin yksi kunnon mättöbiisi olisi ollut paikallaan.

Temper Temper ei ole mestariteos, mutta ei missään tapauksessa myöskään huono albumi - päinvastoin, se on mielestäni parempi kuin edellinen albumi Fever. Vanhempaan metalcore-tyyliin jämähtäneitä pikkuemoja ja wannabe-emoja Bullet tuskin pystyy nykyaikana enää miellyttämään, mutta mikäli he tästä vielä jatkavat tyylinsä kehittämistä seuraavalla albumillaan uskon, että he tulevat saamaan vielä paljon uusia faneja.

Arvosana: 8/10




lauantai 11. toukokuuta 2013

Starchild says 'hello'!

Ruudun tällä puolen kirjoittelee 14-vuotias lapsonen Etelä-Pohjanmaan suurmetropolista, joka on tullut rustailemaan levyarvosteluja rock- ja metallimusiikin tiimoilta.

En ole millään muotoa ammattilainen tässä hommassa - edes amatööriksi en itseäni vielä kehtaa kutsua kun takana on tasan yksi kirjoitettu arvostelu ja senkin on lukenut ainoastaan äidinkielen opettaja. En siis osaa arvostella musiikkia ammattilaisen tavoin, vaan arvioni pohjautuvat hyvin pitkälti omiin mielipiteisiini - siis siihen, miltä se omissa korvissani kuulostaa. Sanon mielipiteeni myös suoraan ja kiertelemättä, eli jos levy on paska niin sitten se on rehellisesti paska eikä "vähän heikohko" tai muuta vastaavaa.

Pyrin kirjoittamaan arvosteluja mahdollisimman paljon uusista albumeista sitä mukaa kun saan sellaisia käsiini, mutta myös hiukan vanhemmista levyistä on tulossa sanottavaa. Esimerkiksi tänä vuonna on ilmestynyt jo monta hienoa ja ei-niin-hienoa albumia, joista ainakin osan tulen arvostelemaan.

Pääasiassa arvostelen siis niiden musiikkigenrejen albumeita, joista itse pidän eniten, mutta poikkeustapauksiakin voi toki aina tulla vastaan. Metallimusiikin puolelta kuuntelemistooni kuuluu suurin piirtein kaikenlainen, erityisesti kuitenkin sinfoninen metalli, power metal ja melodinen death metal. Muita genrejä, joita kohtaan tunnen läheisyyttä, ovat alternative rock, punk rock, hard rock, post-hardcore ja metalcore. Jos pitäisi nimetä viisi suosikkibändiä, sanoisin, että Nightwish, Sonata Arctica, Wintersun, Avantasia ja Rise Against.

Arvosteluasteikkonani toimii perinteisen kouluarvosana-asteikon sijasta 0-10 -menetelmä. Albumit, jotka saavat arvosanan 7 tai paremman voidaan mielestäni luokitella hyviksi, 5-7 ovat pettymyksiä ja alle viitoset sitten sitä kuuluisaa paskaa.

Toivomuksia albumeista, jotka voisin arvostella saa ehdottomasti esittää, otan sellaisia mielelläni vastaan ja tutustun mielenkiinnolla uusiin bändeihin :3