Xandria - Theater of Dimensions

Bändi: Xandria
Albumi: Theater of Dimensions
Julkaisuaika: 27. tammikuuta 2017
Genre: Sinfoninen metalli

Sinfonisen metallin genressä on kaksi suurta, maailmanlaajuista menestystä niittänyttä yhtyettä - Nightwish ja Epica - ja sitten on vastapainona Eiffel-tornin korkuinen kasa niitä bändejä, jotka yrittävät olla kuin nämä kaksi suurta, mutta hyvin usein epäonnistuvat siinä karmeasti.

Pienessä vähemmistössä ovat Xandrian kaltaiset bändit, jotka kykenevät pääsemään ainakin selvästi näitä tusinaporukoita korkeammalle ja säilyttämään silti identiteettinsä - ei niitä esikuvia aina tarvitse orjallisesti apinoida voidakseen itse soittaa samantyylistä musiikkia. Tämä saksalaispoppoo herätti oman kiinnostukseni vuonna 2012 julkaistulla Neverworld's End -albumilla, mutta edellinen tuotos, Sacrificium (2014), ei kyennyt pitämään hypeä yllä ihan samalla tavalla kuin edeltäjänsä.

Nyt vuonna 2017 on aika bändin seitsemännelle albumille ja toiselle nykyisen vokalistin Dianne van Giersbergenin kanssa. Theater of Dimensions on, kuten nimestäkin jo voi päätellä, bändin aikaisempia levyjä selvästi teatraalisempi ja kunnianhimoisempi ja vaikka sen soundit ovatkin paikoitellen hyvin paljon Epican ja Nightwishin henkisiä, tämä kuuluu vain vaikutteiden ottamisena. Xandria kuulostaa edelleen enemmän Xandrialta kuin Epicalta tai Nightwishilta ja hyvä niin.

Avausraita Where the Heart is Home singahtaa hyvin nopeasti kategoriaan Xandrian parhaat biisit koskaan jylhillä orkestraatioillaan ja Diannen huikeilla vokaaleilla eivätkä sitä seuraavat kappaleet Death to the Holy ja Forsaken Love jää paljonkaan taakse.

Hieman oudolla kertosäkeellä varustettu singlebiisi Call of Destiny muuttaa kurssia hieman ja tarjoilee sellaista tilutusta, että lähimmäksi vertailukohdaksi voisi napata vaikka Sonata Arctican vanhemman tuotannon. Toinen singlevalinta We Are Murderers (We All) seilaa taas aivan uusille urille ja sisältää Soilworkin vokalistin Björn Stridin murhaavaa örinää ja on kaiken kaikkiaan raskain ja synkin biisi, jonka Xandria on milloinkaan julkaissut.

Levy ei hidasta tahtia myöhemminkään: huikea balladi Dark Night of the Soul antaa Diannen äänen loistaa, Burn Me tarjoaa eksoottisempaa itämaista tunnelmaa ja lopussa seisoo massiivinen, 14-minuuttinen eepos A Theater of Dimensions, joka on kuin pieni musikaali ja hyvin positiivisessa mielessä erilainen kuin tavanomainen, geneerinen eepos sinfonisessa metallissa.

Theater of Dimensions on erittäin monipuolinen ja kuitenkin hyvin tasapainoinen albumi: kaikki biisit puolustavat hyvin paikkaansa albumin biisilistalla, eivätkä ole samasta muotista veistettyjä, vaan tarjoavat vaikutteita useammastakin eri metallimusiikin genrestä. Dianne van Giersbergen on kiistatta yksi maailman parhaista naisvokalisteista tällä hetkellä ja Xandria lunastaa tällä albumilla itselleen paikan kolmantena suurena sinfonisen metallin yhtyeenä. Vielä on toki matkaa Nightwishiin ja Epicaan, mutta enemmän matkaa on niihin taakse jääviin, jotka tälle tasolle eivät tule yltämään kenties milloinkaan.

Arvosana: 9+/10

**

Biisinäytteet:

We Are Murderers (We All): https://www.youtube.com/watch?v=YB-1Luo75vU
Call of Destiny: https://www.youtube.com/watch?v=VMVOwH2exHs

Edenbridge - The Great Momentum

Bändi: Edenbridge
Albumi: The Great Momentum
Julkaisuaika: 17. helmikuuta 2017
Genre: Sinfoninen metalli

Itävaltalainen Edenbridge kuuluu niihin bändeihin, jotka ovat julkaisseet levykaupalla musiikkia, mutta eivät koskaan ole onnistuneet saavuttamaan massiivista maailmanlaajuista suosiota. Toki, ovathan he maailmalla runsaasti keikkailleet ja bändi voitaneen laskea genrensä kymmenen menestyneimmän yhtyeen joukkoon, mutta materiaalin määrään nähden tämä joukko on jäänyt aika vähälle huomiolle verrattuna moniin muihin.

Sille on tietysti syynsä, miksi näin on. Aiemmilta levyiltä yksittäisiä biisejä kuunneltuani joskus aikoinaan en löytänyt mitään erityisen kiinnostavaa ja bändin edellisellä levyllä, The Bonding (2013), oli merkittävä ongelma nimeltä puuduttavan tylsät biisit. Soundithan Edenbridgellä todellakin ovat kohdallaan: orkestraatiot ovat massiivisia ja usein bändin musiikin paras osa-alue, mutta jos biisit laahaavat eivätkä sisällä mitään koukkuja, joista napata kiinni, hienoimmatkin orkestraatiot jättävät kuulijan auttamatta kylmäksi.

Bändin jo peräti yhdeksäs albumi The Great Momentum on ainakin selvää parannusta edeltäjäänsä nähden. Tältä albumilta löytyy jo mukavasti mieleenjääviä kohtia ja kokonaisia biisejäkin ja orkestraatiot ovat - jos vain mahdollista - vielä aikaisempaakin komeammat. Biiseistä The Die is Not Cast on ainakin aivan mallikas ja levyn päättävä eepos The Greatest Gift of All on sekin huomattavasti parempi kuin The Bondingin 15-minuuttinen nimieepos, joka on yhä tänä päivänä luultavasti yksi heikoimmista kuulemistani pitkistä biiseistä.

Levy kuitenkin kärsii edelleen tutuista ongelmista: osa kappaleista laahaa pahasti ja koko albumin tempo on kovin hidas ja saattaisi meikein toimia paremmin orkestraalisena kuin metallialbumina. The Moment is Now on lähes kuuntelukelvottoman geneeristä roskaa (ja samalla jo toinen biisi parin vuoden sisään joka kuulostaa Within Temptationin A Demon's Fatelta) ja Until the End of Time -balladi kuulostaa niin häiritsevästi Avantasialta, että siitä on vaikea pitää, vaikka se periaatteessa hyvältä kuulostaakin. Kaiken lisäksi vokalisti Sabine Edelsbacher on korkeintaan keskiverto omalla tontillaan, eikä pysty pelastamaan yhtään heikompaa biisiä, kuten jotkut paremmat laulajat.

Mikäli pidät sinfonisesta metallista, kannattaa tämä albumi tsekata. Mitään spektaakkelimaista ei kuitenkaan kannata odottaa: The Great Momentum ei ole huono albumi, kuten The Bonding, mutta yhtään ainoaa wow-efektiä se ei tarjoile, eikä Edenbridge sillä nouse yhtään sen korkeammalle sinfonisen metallin hierarkiassa.

Arvosana: 7+/10

**

Biisinäytteet:

Shiantara: https://www.youtube.com/watch?v=sPxlQxwHNEs
The Moment is Now: https://www.youtube.com/watch?v=afvd9cGBlKQ

Lost in Grey - The Grey Realms

Bändi: Lost in Grey
Albumi: The Grey Realms
Julkaisuaika: 3. maaliskuuta 2017
Genre: Sinfoninen metalli

Viime aikoina on ilmestynyt runsaasti kiinnostavia debyyttialbumeja, eikä suomalaisen Lost in Greyn sellainen ole poikkeus, onhan kyseessä tyylillisesti melkoisen uniikki tapaus. Bändi soittaa kyllä sinfonista metallia, missä ei genrenä ole mitään uutta tai uniikkia enää nykypäivänä, mutta mitään vastaavaa ei ole kyllä metallipiireissä aiemmin kuultu, sen verran omalaatuinen Lost in Greyn äänimaailma on.

Levyltä löytyy vähän kaikkea: suureellisia orkestraatioita, power metal -kitarointia, rauhallisempaa tunnelmointia ja vokaaleita joka suuntaan oopperasta örinään. En onnistunut löytämään mistään listaa bändin jäsenistä ja heidän rooleistaan, mutta väittäisin, että täältä löytyy jopa kolme tai neljä eri vokalistia, jotka ovat enemmän tai vähemmän äänessä levyn aikana.

Levyyn sisälle pääseminen on vaikeaa. Tyyli on niin erilainen verrattuna mihinkään aikaisemmin kuulemaani ja biisit ovat rakenteeltaan hyvin progressiivisia eikä monissa niistä ole tunnistettavaa kertosäettä lainkaan, mutta silti niistä kaikista löytyy useita kohtia, jotka todella miellyttävät korvaa. Ongelma on se, ettei näistä kaikkein parhaista ole koottu biisejä, jotka olisivat koko kestoltaan silkkaa timanttia, vaan kokonaisuus jää hieman vuoristoratamaiseksi. Kokonaisuutena biiseistä ehkä parhaimmin toimii Revelation.

Mutta kun The Grey Realmsille antaa mahdollisuuden ja kuuntelee enemmän, se avaa ovet hyvin kiehtovaan maailmaan. Lost in Greylla on paljon potentiaalia ja tästä bändistä tullaan vielä varmasti kuulemaan paljon tulevaisuudessa. Debyyttialbumiksi The Grey Realms on erittäin ammattitaitoinen ja kunnianhimoinen tuotos kaikista vioistaan huolimatta.

Arvosana: 8/10

**

Biisinäytteet:

Road to Styx: https://www.youtube.com/watch?v=LUg0K3XBte0
Dark Skies: https://www.youtube.com/watch?v=T0CD_Q2B5ao