Bändi: August Burns Red
Albumi: Found in Far Away Places
Julkaisuaika: 30. kesäkuuta 2015
Genre: Metalcore
Kaksi vuotta sitten ilmestynyt Rescue & Restore (2013) oli kaikin puolin erinomainen albumi metalcoren genressä. Se oli samaan aikaan äärimmäisen brutaali ja raskas sisältäen vain minimaalisen määrän puhdasta laulua, jolla monet muut nykypäivän "metalcore-yhtyeet" ovat täyttäneet todellisuudessa lähempänä pop punkia olevan musiikkinsa, mutta myös teknisesti hyvin ansiokas ja mielenkiintoinen albumi. Sillä oli useita hyvin mieleenjääviä kappaleita ja levyn yleinen tunnelma oli täydellisesti yhteensopiva musiikin kanssa.
Nyt kun käsissä on amerikkalaisen August Burns Redin uusin levy Found in Far Away Places, tilanne ei ole enää ihan sellainen kuin kaksi vuotta sitten. Musiikki on kyllä ennallaan, pop punkiksi ei bändi ole missään tapauksessa muuttunut, materiaali on edelleen yhtä lailla hyvin raskasta ja teknistä turpiinvetoa, mutta sepä tässä juuri onkin se ongelma: bändin kehityksessä ei ole tapahtunut mitään. Ei kerta kaikkiaan mitään.
Found in Far Away Places on tyylillisesti käytännössä sama albumi kuin Rescue & Restore - ja aika pitkälti pari aikaisempaakin tuotosta. Siinä missä Rescue & Restore tarjosi kuitenkin hyvää biisimateriaalia ja mieleenjääviä koukkuja, Found in Far Away Places on ensimmäisestä sekunnista viimeiseen saakka yhtä ja samaa harmaata massaa, josta on hyvin haastavaa erottaa yksitoista erillistä biisiä kun edes kertosäkeet eivät jää millään tapaa mieleen vaikka niitä kuinka kuuntelee. Biisit kuulostavat niin paljon toisiltaan ja bändin vanhemmilta biiseiltä, että täytyy olla lähes jumaloinnin tasolle menevää fanityttöilyä veressä jos kykenee kertomaan onko satunnaisesta kohdasta 20 sekunnin ajan soitettava biisi The Wake vai Identity vaiko kenties Broken Promises.
Häiritsevin asia albumilla on sen hyvin väkinäiseltä tuntuva avant-gardemaisuus etenkin useiden biisien c-osissa, joihin on kaiken aggressiivisen mätön keskelle tungettu hyvin rauhallisia ja paikoitellen todella erikoisia tunnelmointikohtia, jotka sisältävät vaikutteita muun muassa itämaisesta musiikista. Ei siinä mitään, jos ne tukisivat biisien kokonaisuuksia, mutta kun ne eivät edes sovi niihin vaan tuntuvat täysin pakolla sinne ängetyiltä, jotta biisit eroaisivat jollain tavalla valtavirran metalcoresta ja olisivat "omaperäisempiä".
Hyvänä esimerkkinä toimii Separating the Seas, joka on bändin tavanomaiseen tapaan silkkaa murhaavaa tykitystä aina siihen asti kunnes yhtäkkiä keskellä biisillä bändi hiljenee ja siirrytään jonnekin Lähi-Idän tienoille peräti minuutin ajaksi ja sitten taas paahdetaan täydellä teholla loppuun saakka aivan kuin kokonaan uusi biisi olisi jo alkanut. Voisi tietysti luulla, että nämä erikoiset väliosat juuri tekisivät biiseistä helposti erottuvia ja mieleenjääviä - mutta kun niitä on niin paljon, että se siitä erottuvuudesta. Kokeilullisuus on hieno asia, mutta sitä ei pidä tehdä vain kokeilullisuuden vuoksi.
Musiikki itsessään kuulostaa ihan yhtä hyvältä kuin ennenkin ja plussaa siitä, ettei August Burns Red ole lähtenyt mukaan tähän metalcore goes pop punk -ilmiöön vaan pysyy uskollisena genrelleen, mutta ei tästä Rescue & Restoreen verrattuna paljon jää käteen.
Arvosana: 7+/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti