Bändi: Sonata Arctica
Albumi: Ecliptica Revisited
Julkaisuaika: 24. lokakuuta 2014
Genre: Power metal
Viimeisen kymmenen vuoden aikana Sonata Arctica on ollut yksi monipuolisimmista yhtyeistä, jonka tiedän. Jokainen heidän senaikainen albuminsa on kuulostanut ihan erilaiselta toisiinsa verrattuna, mutta silti kaikki ovat olleet ehtaa Sonataa. Tyylilaji on vaihdellut progressiivisesta metallista hard rockiin ja lähes sinfoniseenkin metalliin saakka, mutta ominaissoundi on pysynyt läpi vuosien samana.
Bändin kolme ensimmäistä albumia ovat kuitenkin ihan oma kategoriansa, ne kaikki kun voi turvallisesti lokeroida power metal -kategoriaan ja vaikka niistä löytyykin selvästi havaittavia nyanssieroja, ne kuulostavat kaikki melko samasta puusta veistetyiltä. Näitä kolmea ensimmäistä albumia suorastaan palvotaan tietyn tyyppisten fanien keskuudessa ja se olikin monelle melkoinen pommi kun laulaja Tony Kakko ilmoitti keväällä, että heidän 15 vuotta täyttävästä debyyttialbumistaan tehdään täysin uudelleen äänitetty juhlaversio. Bändi oli saanut hieman painostusta japanilaiselta levy-yhtiöltään ja halunnut itsekin muokata vanhoja biisejä sellaisiksi, että ne olisi helpompi vetää livenä nykypäivänä ja näin sai alkunsa Ecliptica Revisited.
Tonyn keväiset puheet siitä, millainen tämä uusintaversio tulisi olemaan saivat allekirjoittaneen kiinnostumaan levystä toden teolla, sillä erittäin onnistuneen Pariah's Child -albumin jälkeen samoilla soundeilla toteutettu Ecliptica kuulosti yksinkertaisesti kiehtovalta idealta. Valitettavasti muutamaa viikkoa ennen albumin ilmestymistä rakas levy-yhtiömme Nuclear Blast päätti julkaista levyn biiseistä sampleja, jotka kuulostivat.... no, ihan kammottavilta. Yhden viisitoistaminuuttisen sampletuokion jälkeen vaikutti siltä, että uusintaversiosta on tulossa koko vuoden suurin musiikillinen katastrofi ja bändin historian suurin häpeäpilkku.
No, Nuclear Blast voi puolestani haistaa paskat. Näin käsittämättömään albumin markkinointiin en ole kuunaan törmännyt. Kun albumin on ensimmäisen kerran kuunnellut läpi, huomaa puolikuurokin, että samplet hädin tuskin ovat samalta kiekolta. Näiden samplejen laatua on siis ihan tietoisesti heikennetty merkittävästi levy-yhtiön päässä ja niissä tuodaan osuvasti esiin levyn huonoimmat puolet ja varmistetaan, ettei kukaan varmastikaan osta sitä. Loistavaa toimintaa. Menetin jo uskoni tähän uusintaan Nuclear Blastin pelleilyn takia. Onko musiikkivideoiden ja lyriikkavideoidenkin laatu puolet levylaadusta? Pitää kai alkaa boikotoimaan yhtiön YouTube-kanavaa.
Yllä olevan kappaleen tarkoitus on siis kertoa, että samplet eivät kerro Ecliptica Revisitedin tasosta MITÄÄN. Samplejen perusteella se on totaalisen energiaton, laiska, hidas, paskasti miksattu ja Tony on lakannut käyttämästä ääntään kunnolla. Mikään noista ei pidä paikkaansa.
Ecliptica Revisited kuulostaa hyvin paljon Pariah's Childilta, tyyli on hyvin samankaltainen kuin tällä keväällä julkaistulla kultakimpaleella. Eikä se basisti Pasi Kauppisen miksaus oikeasti ole läheskään niin huono kuin samplet antoivat ymmärtää. Ei se Pariah's Childilla häirinnyt, eikä häiritse nytkään muuta kuin muutamissa yksittäisissä yksityiskohdissa. Kaikki soittimet kuuluvat hyvin, samoin laulu. Sitä paitsi alkuperäisellä Eclipticalla jotkin kohdat olivat paikoin jopa hieman sekavan kuuloisia miksauksen osalta, nyt kaikki nämä kohdat on korjattu erinomaisiksi.
Jos samplet antoivat sen kuvan, että Tonyn laulanta albumilla on tylsää, eikä hän käytä ääntään samalla tavalla kuin esimerkiksi Pariah's Childilla, on sekin luulo täyttä puppua. Kaikki korkeimmat kiljumiset eivät toki enää viidentoista vuoden jälkeen luonnistu ja se on ihan ymmärrettävääkin kun ikää tulee mittariin enemmän, mutta lauluosuudet ovat huomattavasti monipuolisempia kuin alkuperäisellä Eclipticalla, mikä tuo uusia ulottuvuuksia biiseihin. Ja kyllähän niitä korkeitakin nuotteja edelleen kuulee, ne vain eivät päässeet onnettomille sampleille asti.
Kaikki biisit kuulostavat tutuilta, kuten kuuluukin, liian dramaattisia muutoksia ei ole tehty. Joitakin kohtia on kuitenkin muutettu hieman (esimerkiksi lyriikoiden kielioppia korjattu) ja pieniä nyanssieroja biiseistä löytyy uusina versioina, mutta levy on täydellisesti tunnistettavissa Eclipticaksi. Legendaariset rallit kuten Blank File, 8th Commandment ja Picturing the Past toimivat helvetin hyvin ja joillakin kohtaa jopa lähes alkuperäisiä paremmin. Unopenedin kertosäe on hieman muuttunut melodialtaan - mutta parempaan suuntaan. Aiemmin levyn selvästi huonoimpana biisinä pitämäni Replica nousee aivan uuteen valoon uusintaversiona ja Letter to Danan lauluosuudet ovat jälleen yksi osoitus Tonyn huikeasta äänestä, joka on kehittynyt 15 vuoden aikana ihan mielettömästi. Mainittakoon vielä bonuskappaleena tuleva I Can't Dance joka tietääkseni on aiemmin äänitetty coveri en-muista-minkä-bändin legendaarisesta kappaleesta ja on jälleen yksi mahtava lainaveisu Sonatan pojilta.
Jos jotain kritiikkiä täytyy antaa, niin legendojen legenda Fullmoon ei koe yhtä positiivista uudistusta kuin muut levyn biisit. Pianointro kuulostaa aiempaa paremmalta, mutta biisistä puuttuu alkuperäisen energia ja se kuulostaa kokonaisuutena tylsältä ja riisutulta versiolta alkuperäisestä. Myös allekirjoittaneen henkilökohtainen suosikkikappale Eclipticalla, Destruction Preventer, on jäänyt selvästi alkuperäisen varjoon, mutta siinä positiivisena asiana voitaneen todeta, että Tonyn eeppinen kiekaisu ennen viimeistä kertosäettä on säästetty, mitä en olisi uskonut tapahtuvan ja se pääsee jopa melkein alkuperäisen korkeudelle.
Ecliptica Revisited on juuri sitä, mitä Sonata Arctica meille lupasi. Se on tuoreen ja nykyaikaisen kuuloinen versiointi bändin debyyttialbumista, jossa on mukana joitain uudistettuja kohtia, mutta jossa biisit on kuitenkin pidetty rakenteeltaan niin paljon alkuperäisten kaltaisina kuin mahdollista. Alkuperäistä Eclipticaa se ei voita, sillä siihen on muodostunut jo vuosien varrella niin vahva tunneside, ettei minkäänlaista uusioversiota siitä voi koskaan nostaa sen yläpuolelle, mutta uudet fanit saattavat hyvinkin pitää tästä uudesta versiosta enemmän. Joka tapauksessa kyseessä on kaiken kaikkiaan loistelias juhlajulkaisu ja jokaisen Sonata-fanin ehdoton pakko-ostos.
(Ps. Alla oleva videopätkä on siinä vain muodon vuoksi, se kuitenkin on Nuclear Blastin raiskaama, joten suosittelen kuuntelemaan biisit suoraan levyltä tuon sijasta.)
Arvosana: 8½/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti