Galneryus - Vetelgyus

Bändi: Galneryus
Albumi: Vetelgyus
Julkaisuaika: 24. syyskuuta 2014
Genre: Neoklassinen power metal

Pitkään luulin, ettei Japanissa tehdä kovin paljon muunlaista musiikkia kuin äärimmäisen luotaantyöntävää kawaii-poppia ja j-rockia, jota soittavat miehet, jotka pukeutuvat jostain käsittämättömästä syystä ihan naisten näköisiksi. Bändit eivät kuulemma itse pidä siitä kovin paljon, mutta levy-yhtiöt painostavat heitä siihen koska fanit rakastavat sitä ja rahan tuloa ei voi estää. Tiesin kyllä, että Japanissa kuunnellaan paljon etenkin suomalaista metallia, mutten koskaan uskonut, että sieltä löytyisi paikallista metallibändiä, jonka tuntisi useampi ihminen kuin jäsenten kaverien kaverit.

Ja sitten tuli Galneryus ja kaikki Wall Streetin pankit räjähtivät kertaheitolla. Ensimmäinen japanilainen metallibändi, josta olen milloinkaan kuullut ja joka vaikuttaa olevan suhteellisen tunnettu jopa kotimaansa ulkopuolella.

Se, mikä bändissä kiinnitti välittömästi huomioni ensikuuntelulla, oli sen soundi, joka on ihan täysin uniikki. Yksikään eurooppalainen tai amerikkalainen power metal -bändi ei kuulosta lähellekään tältä. Galneryusin musiikki on ylitsevuotavan melodista, siinä hyödynnetään runsaasti neoklassisia elementtejä kuten orkesteria ja jazz-tyylisiä urkusoundeja ja sen paikoitellen jopa usean minuutin mittaiset melodiset kitara-syntikka-soolot ovat ovat ihan mielettömiä. Bändin kitaristi Syu ja kosketinsoittaja Yuhki ovatkin omien instrumenttiensa todellisia virtuooseja ja välillä on todella vaikea uskoa, että tavallisen kuolevaisen ihmisen sormet voivat liikkua niin nopeasti. Ei sovi myöskään unohtaa bändin laulajaa, Masatoshi "Sho" Onoa, joka 47 vuoden iästään huolimatta kykenee sellaisiin kovaa ja korkealta -laulusuorituksiin, että oksat pois.

Noin kuukauden ahkeran kuuntelemisen jälkeen olen tullut siihen lopputulokseen, että Galneryus on maailman paras power metal -bändi. Sille ei vain löydy ylittäjää ja suurin osa yrittäjistä ainoastaan nolaavat itsensä näiden herrojen rinnalla. Mutta nyt on sitten tullut aika bändin julkaista jo heidän yhdeksäs studioalbuminsa, Vetelgyus, joka on jälleen yksi askel eteenpäin bändin mittavassa evoluutiossa.

Vetelgyus on hyvin monipuolinen albumi. Siinä missä Galneryusin aiemmilla albumeilla on aina ollut oma ominaissoundinsa, josta on helposti tunnistanut, miltä albumilta mikäkin biisi on peräisin, Vetelgyus on kuin kokoelma uutta ja vanhaa, tuttua ja kokeilullista. Levy alkaa perinteisesti introlla, jonka jälkeen ensimmäinen varsinainen biisi, Endless Story, kuulostaa hyvin pitkälti siltä, millaisena bändinä fanit Galneryusin ovat jo pitkään tunteneet - kyseessä siis on mahtipontinen power metal -ralli, jossa on myös tällä kertaa poikkeuksellisen orkestraalinen tausta, mikä sopii siihen erinomaisesti.

Sen jälkeen seilataankin jo uusilla vesillä: singlenä julkaistu, hieman hämmentävältäkin aluksi kuulostava There's No Escape ei kuulosta lainkaan perinteiseltä Galneryusilta. Se on jopa hieman rockahtava, mutta useamman kuuntelun jälkeen alkaa sopia paremmin kokonaisuuteen, vaikka hieman outolintu onkin ja ihan selvästi huono valinta singleksi. Myös Attitude to Life ja todennäköisesti maailman kliseisimmillä lyriikoilla varustettu Secret Love (onneksi japanin kielen taitoni eivät vielä riitä kääntämään biisiä ymmärrettäväksi) ovat hieman omituisia, eivätkä missään tapauksessa kuulu bändin parhaimmistoon.

Levyn selvä kliimaksi on sen keskikohdassa, kun vuorossa on putkeen kolme yli 7-minuuttista biisiä. Niistä ensimmäinen, Enemy to Injustice on hyvin folk-vaikutteinen, mikä on Galneryusin musiikissa ihan uutta, mutta kuulostaa mahtavalta ja on levyn kolmen parhaan biisin joukossa. Sitten tulee dramaattinen uusintaversio bändin vanhasta The Judgement Day -veisusta ja kolmantena nimikkobiisi, joka on levyn instrumentaali, jossa etenkin kosketinsoittaja Yuhkin taidot pääsevät kunnolla esille.

Kuten jo aiemmin mainitsin, Galneryus tunnetaan erityisesti pitkistä, melodisista ja hyvin nopeista kitara- ja syntikkasooloistaan, joita aiemmin on viljelty lähes jokaisessa biisissä. Tästä syystä Vetelgyus saattaa joillekin faneille olla hieman pettymys, sillä se on selvästi bändin vähiten sooloja sisältävä albumi. Joissakin vanhoissa biiseissä soolot ovat suorastaan varastaneet huomion biisin muilta osilta, joten ehkä bändi nyt halusi enemmän biisikeskeisen albumin ja siksi he selvästi ovat panostaneet erilaisiin biiseihin pelkkien eeppisten power metal -rallien sijasta ja vähentäneet sooloilua. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö sooloja albumilta löytyisi, sillä kyllä niitä on, etenkin syntikkasooloja, joita on luultavasti enemmän kuin millään aiemmalla albumilla. Kitarasoolojen määrää on vähennetty selvästi. Soolojen jäädessä vähemmälle Vetelgyus on hyvin orkestraalinen albumi ja useissa biiseissä on käytetty orkestraalisia taustoja hyvin voimakkaasti ja ehkä se on se juttu, joka muodostaa näinkin monipuoliselle albumille tietynlaisen ominaissoundin.

Vetelgyus ei missään tapauksessa ole Galneryusin paras albumi. Se ei peittoa edeltäjäänsä Angel of Salvationia (2012) eikä todellakaan bändin parasta ja kenties kaikkien aikojen parasta power metal -albumia Resurrectionia (2010), mutta se ei ole myöskään heidän heikoimpansa. Se on kaikessa erilaisuudessaan erinomainen albumi ja osoittaa bändin kyvyn jatkuvaan evoluutioon. On kuitenkin sanottava, että ensikertalaiselle Vetelgyus ei ole se albumi, josta Galneryusin musiikkiin kannattaa alkaa tutustua, sillä se on sen verran selkeästi muista eroava, ettei tuo kovin hyvin esille sitä, millainen bändi on ollut viimeiset kymmenen vuotta ennen tätä syksyä.

Arvosana: 8½/10