Arion - Last of Us

Bändi: Arion
Albumi: Last of Us
Julkaisuaika: 23. heinäkuuta 2014
Genre: Sinfoninen power metal

Pääkaupunkiseudulta kotoisin oleva, Helsingin Sibelius-lukiossa perustettu Arion on ensimmäinen bändi, jonka taivalta olen seurannut aivan ensimmäisestä biisistä lähtien. Tämä vajaa parikymppisten miehenalkujen poppoo osallistui viime vuonna Uuden Musiikin Kilpailuun tavoittelemaan paikkaa Suomen edustajana Eurovision laulukilpailussa ja pääsi finaaliin asti. Edustuspaikkaa ei lopulta herunut - sen tietää siitä, että Suomen tilillä on edelleen vain yksi euroviisuvoitto - mutta levytyssopimus syntyi ja sen lopputulos on nyt ulkona bändin debyyttialbumin, Last of Us, muodossa. Ja mikä hulluinta, levy julkaistiin ensimmäisenä Japanissa, siis jopa ennen Suomea. Melkoisen pitkälle ollaan siis menty jo debyyttialbumilla.

UMK-biisiksi päätynyt bändin esiteos Lost, joka myös tältä albumilta löytyy, räjäytti jo kilpailuvetona tajuntani ihan täysin ja vaikka edustuspaikkaa ei tippunut, tiesin jo silloin, että jotain tavanomaista suurempaa on tulossa. Nyt tästä huikeasta biisistä on levylle tehty vielä pidempi versio, johon on lisätty muun muassa lisää orkestraatioita ja pianosoolo ja se ei siltikään ole edes levyn paras veisu.

Arion kuulostaa monelta osin samalta kuin mikä tahansa sinfonista power metalia soittava bändi: on mieslaulaja, joka vetää kovaa ja korkealta, tarttuvia ja melodisia kertosäkeitä vaikka muille jakaa ja mahtipontisia orkestraatioita, jotka kuulostavat poikkeuksellisen aidoilta, kun vertaa esimerkiksi Nightwishin synapohjaisiin alkuaikojen orkestraatioihin. Eikä toki ihme, onhan albumilla todella mukana oikea orkesteri. Siis kuinka moni bändi saa debyyttialbumilleen oikean orkesterin? Niin, ei yksikään. Paitsi siis Arion.

Mutta Arion ei missään tapauksessa ole kuin mikä tahansa sinfonista power metalia soittava bändi, ei todellakaan. Tekninen bändi se ei missään tapauksessa ole vaan sen musiikki perustuu - kuten tässä genressä kuuluukin perustua - melodisuuteen ja upeisiin sävellyksiin, jotka tosin ovat kymmenennessä potenssissa kun verrataan "siihen tavanomaiseen". Orkestraatiot ovat keinotekoisuudestaan huolimatta massiiviset ja mahtipontiset ja joka ikisen biisin kertosäe jää hyvin herkästi mieleen niiden tarttuvuuden ja melodisuuden riemujuhlan tähden. Näillä jätkillä on ennen kaikkea aivan uskomaton ymmärrys melodisuuden päälle, mikä tekee Last of Usista aivan hämmästyttävän komean debyytin.

Yksittäisistä jäsenistä levyn suurin tähti on vasta 19-vuotias laulaja Viljami Holopainen, joka ulkonäöltään on kuin Justin Bieberin kaksoisveli, mutta laulaa komeammin kuin yksikään tuon ikäinen, jonka hoilotusta olen milloinkaan kuullut. Miehen laulu on kuin ammattilaisen suusta, korkeat nuotit sujuvat paremmin kuin suurella osalla genren edustajista muuttumatta kertaakaan ärsyttäväksi kiekumiseksi ja huikean puhtaan äänen lisäksi hieman rosoisampaakin puolta löytyy. Erityisen hyvin Holopaisen laulutaidot tulevat esiin upeassa You're My Melody -balladissa. Tällaista laulajaa ei ihan joka nurkan takaa löydy, joten Arionin perustajajäsenet ovat olleet todella onnekkaita löytäessään tämän miekkosen.

Levyllä ei tunneta sanaa "täytebiisi". Joka ikinen kappale on täyttä asiaa alusta loppuun saakka, eikä missään vaiheessa tule edes hetkeksi tylsää, kun albumia kuuntelee läpi. Singlenä julkaistu Seven on kuin entistä parempi versio huikeasta UMK-biisistä, I Am the Stormin räjähtävä kertosäe iskeytyy hurrikaanin tavoin jokaisen power metal -diggarin tärykalvojen lävitse ja 7-minuuttinen Burn Your Ship edustaa bändin dramaattisempaa puolta, tietysti huikaisevan kertosäkeen kanssa sekin.

Näin hämmästyttävään debyyttialbumiin en ole törmännyt kertaakaan sitten Amaranthen debyytin vuonna 2011. Näillä jätkillä on potentiaalia suunnilleen yhtä paljon kuin Nightwishilla ja Sonata Arcticalla 15 vuotta sitten... ja jokainen tietää kyllä, missä nuo kaksi bändia nyt ovat menossa. Viisi vuotta tästä eteenpäin ja Arion on Suomen kovin musiikillinen vientituote näiden kahden bändin ohessa, sanokaa mitä tahansa, näin se on. Tästä tulee vielä jotain suurta. Tämä joukko ei tule jäämään yhden levyn ihmeeksi.

Arvosana: 9+/10