Bändi: Alestorm
Albumi: Sunset on the Golden Age
Julkaisuaika: 1. elokuuta 2014
Genre: Folk metal / power metal
Skottilainen eeppisen merirosvometallin suurlähettiläs Alestorm on kolmen vuoden odottelun jälkeen saanut viimein valmiiksi odotetun neljännen studioalbuminsa nimeltä Sunset on the Golden Age. Bändi tunnetaan lyriikoistaan, jotka poikkeuksetta käsittelevät merirosvoja, laulajastaan Christopher Bowesista, joka poikkeuksetta kuulostaa merirosvolta ja romminhuuruisista ja seikkailuntäyteisistä biiseistään jotka poikkeuksetta suorastaan kirkuvat "merirosvoja!!11". Tähän mennessä näiltä jätkiltä ei ole huonoa levyä nähtykään, eikä todellakaan nähdä tälläkään kertaa.
Sunset on the Golden Agelta löytyy tasaisesti kaikkea, mitä Alestorm parhaiten tekee: hyvin perinteikkäitä merirosvoveisuja kuten avausbiisi Watch the Plank ja kolmantena vuoronsa saava Magnetic North, kuten myös huumorimielessä tehtyjä hulvattomia ralleja kuten singlenä julkaistu Drink, hyvin mielenkiintoisella nimellä varustettu Mead from Hell ja täysin pähkähullu Wooden Leg!. Soppaan on heitetty myös huikea cover Taio Cruzin Hangover -biisistä, joka laittaa alkuperäisen paskan renkutuksen kävelemään lankkua pitkin (kuvittele mielessäsi kuinka Hector Barbossa räppää rommipullo kädessään), sekä tolkuttoman eeppinen 1741 (The Battle of Cartagena), joka eeppisyytensä lisäksi seilailee vähän uusillakin vesillä - tällä kertaa laulutyyleistä kokeilussa on deathcore, kun viime albumilla Back Through Time (2011) kokeiltiin black metalia viimeisessä biisissä. Viimeisenä on vielä bändin historian ylivoimaisesti pisin biisi, kun nimikkoveisu kestää peräti 11,5 minuuttia ja sen outro on suorastaan aavemaisen upea päätös albumille.
Kaikki kappaleet ovat äärimmäisen tarttuvia ja nopeasti mieleenjääviä korvamatoja, kuten tällaisessa musiikissa kuuluukin olla. Mahtavia skottilaisia piraattimelodioita, satavarmasti ainakin osissain päissään kirjoitettuja pähkähulluja lyriikoita, toinen toistaan parempia kertosäkeitä, merirosvomeininkiä kuin Mustan Helmen kannella konsanaan. Mitä muuta voisi enää toivoa? Tämä on musiikillistä viihdykettä parhaimmillaan. Se on lisäksi myös sävellyksiltään todella onnistunut levy ja siihen on selvästi panostettu täysillä, vaikka vähintään puolet biiseistä ovatkin täysin kieli poskella tehtyjä huumoriveisuja.
Jokaiselle huumorintajuiselle merirosvoista ja eeppisestä metallista pitävälle ihmisotukselle täysin must listen -tavaraa ja tämän supertasokkaan musiikkivuodenkin tasolla erittäin kova albumi.
Arvosana: 8½/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti