Artisti: Tuomas Holopainen
Albumi: Music Inspired by The Life and Times of Scrooge
Julkaisuaika: 11. huhtikuuta 2014
Genre: Folk / soundtrack
Nightwishin kosketinsoittajana, säveltäjänä ja sanoittajana parhaiten tunnettu Tuomas Holopainen julkaisee ensimmäisen sooloalbuminsa bändinsä ollessa luovalla tauolla. Kyseessä on konseptialbumi nimeltä Music Inspired by The Life and Times of Scrooge, joka nimellään jo kertoo esikuvansa olevan Don Rosan kuuluisa sarjakuvaeepos Roope Ankan elämä ja teot. Holopainen on kertonut haaveilleensa tämän levyn tekemisestä aina vuodesta 1999 saakka kun Nightwish oli ensimmäisellä ulkomaille ulottuneella kiertueellaan ja nyt haave on vihdoinkin toteutettu.
Kyseessä ei missään tapauksessa ole Nightwishiin verrattavissa oleva metallialbumi. Päinvastoin, tämä on ihan jotain muuta. Kyseessä on pikemminkin soundtrack kuin rock- tai metallialbumi, eikä siinä kuulla perinteisiä bändisoittimia lainkaan lukuun ottamatta yhtä ainoaa sähkökitaralla soitettua sooloa. Albumi on myös isolta osin instrumentaalinen ja lauluosuuksia kuullaan vain muutamassa kappaleessa. Levyllä oikeastaan on kolme täysin laulettua, biisimäistä kappaletta, muutamia pienillä lauluosuuksilla varustettuja kappaleita ja muutamia ihan täysin instrumentaaleja kappaleita. Levyn laulajina toimivat Alan Reid, Johanna Kurkela, Johanna Iivanainen ja Tony Kakko, joka on paremmin tunnettu Sonata Arctican laulajana.
Vaikka metallista ei kyse olekaan, on Holopaisen tyyli täysin tunnistettavissa. Levyä voi helposti kuvailla ilmaisulla "Nightwishia ilman bändisoittimia", sillä se on kaikesta huolimatta samaan aikaan erittäin monipuolinen, mahtipontinen, dramaattinen ja äärimmäisen kaunis teos. Kaikki nämä adjektiivit sopivat myös Nightwishin musiikkiin, joten on melko luultavaa, että varsinkin Nightwishin uudemmasta, teatraalisemmasta tuotannosta pitävät diggailevat tästäkin yhtä lailla.
Albumi tekee erittäin hienosti kunniaa Don Rosan eepokselle, jota pidän kirkkaasti kaikkien aikojen parhaimpana sarjakuvateoksena. Jo ensimmäisistä sekunneista lähtien musiikista välittyvän tunnelman pystyy täysin yhdistämään Roope Ankan elämä ja teot -kirjan lukujen tapahtumiin. Albumi ei seuraa orjallisesti kirjaa, eli jokaiselle luvulle ei todellakaan ole varattu omaa biisiä, mutta järjestys on looginen ja kronologinen ja se kuvaa Roope Ankan elämän kymmenvuotissyntymäpäivän aatosta kuolinvuoteelle saakka. Erilaisia orkesterisoittimia on käytetty hyvin monipuolisesti, siitä suuri kiitos Nightwishin riveissä nykyään vaikuttavalle Troy Donockleylle. Holopaisen sävellykset käyvät levy levyltä huikeammiksi.
Levyn avaa Roopen tarinan ensiaskelista kertova Glasgow 1877, joka säkkipilleineen ja kauniine lauluosuuksineen on täysin henkeäsalpaava aloitus ja tuo automaattisesti mieleen Skotlannin jylhät ylämaat, jossa Roope lapsuutensa vietti. Tätä seuraa kolme pääasiassa instrumentaalia kappaletta, joista Into the West tuo mieleen teemansa mukaisesti Yhdysvaltan villin lännen, Duel & Cloudscapes yhdistää dramaattisen taistelun ja sirkuskomiikan ja Dreamtime on suorastaan hypnoottinen. Niin hypnoottinen, että jos tuota kuuntelisi tunnin putkeen, vaipuisi luultavasti oikeasti jonkin asteen poppamiestranssiin. Enkä kyllä ole koskaan kuullut minkään soittimen päästävän niin hämmentävää ääntä kuin didgeridoo tekee tässä.
Mitä pitemmälle levy etenee, sen paremmaksi se muuttuu. Viidentenä vuorossa on albumin kirkkaasti paras biisi, vajaa 7-minuuttinen Cold Heart of the Klondike, jossa myös Tony Kakko pääsee ääneen ja lunastaa paikkansa ainoana oikeana laulajana juuri tälle biisille. Julmetun hienot lyriikat ja Nightwish-tyyliset dramaattiset kuorot täydentävät kokonaisuutta siihen malliin, että voidaan jo puhua yhdestä koko helkkarin vuoden parhaimmista biiseistä. Lauluosuudet jatkuvat naisäänin The Last Sled -kappaleessa, joka ei kauaksi edellisen tasosta jää.
Levyn instrumentaaleista selvästi paras on Goodbye, Papa, joka kuvaa kuolemaa, tässä tapauksessa Roopen isän kuolemaa, niin hienolla tavalla, että jopa samasta aiheesta kertova Nightwish-veisu Rest Calm meinaa jäädä jalkoihin. Itse asiassa jos tarkkoja ollaan, tämän instrumentaalin lopussa kuuluu ihan selvästi vaikutteita juuri Rest Calmista, jos oikein tarkasti kuuntelee. Tätä seuraava To Be Rich on levyn lyhyin ja kenties synkin kappale, jonka lyhyt lauluosuus on aavemainen ja silti niin kaunis, kertoen Roopen tulemisesta maailman rikkaimmaksi ja siitä, kuinka hän rikkauksiensa myötä hylkää perheensä ja läheisensä.
Singlenäkin julkaistu A Lifetime of Adventure on jälleen täysin laulettu biisi, joka mahtuu albumin kolmen parhaan biisin joukkoon ja on varmasti yksi viime aikojen harvoista singleistä, jota jaksan kuunnella jatkuvasti vielä levyn ilmestymisen aikoihinkin - yleensä kun olen siihen mennessä jo puhkikuluttanut singlet, eivätkä ne jaksa enää innostaa samalla tavalla kuin albumin muut biisit. Mutta tämä on poikkeus. Tätä jaksaa kuunnella loputtomiin. Myös albumin päätöskappaleessa kuullaan laulua, tällä kertaa Roopen äänenä toimivan Alan Reidin suusta. Go Slowly Now, Sands of Time on rauhallinen ja täydellinen lopetus tarinalle. Se sijoittuu Roopen viimeisiin elinpäiviin ja siihen, mitä hänellä on aikansa lopussa vielä sanottavaa.
Tätä albumia on vaikea arvostella, sillä arvostelut vaativat usein kritiikkiä, mitä en valitettavasti pysty tälle antamaan. Henkeäsalpaavan kaunis musiikillinen seikkailu, jollaisen vain Tuomas Holopainen on voinut tehdä mahdolliseksi. Kukaan muu ihminen maailmassa ei pysty tällaiseen. Music Inspired by The Life and Times of Scrooge edustaa Imaginaerumin (2011) ohella Holopaisen uran huippua, jolle ei näytä olevan loppua lainkaan. Kun ensimmäisen kerran kuulin, että tällainen levy on tulossa, en ikinä uskonut tämän tapahtuvan, mutta kyllä tämä pääsee Sonata Arctican Pariah's Childin rinnalle taistelemaan vuoden parhaimman albumin tittelistä.
Arvosana: 9½/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti