Whispered - Shogunate Macabre

Bändi: Whispered
Albumi: Shogunate Macabre
Genre: Melodinen death metal / folk metal
Julkaisuaika: 7. helmikuuta 2014

Metallimusiikki on nykypäivänä niin laaja käsite, että sen kaikkien alalajien luetteleminen veisi paljon muutakin kuin vain iän ja terveyden. Folk metal erityisesti sisältää runsaasti alalajeja: on viikinkimetallia, merirosvometallia, peikkometallia, kelttiläistä metallia, egyptimetallia, suometallia... mitä vain. No, saanen esitellä tämän ryhmän uusimman tulokkaan: samuraimetalli.

Huolimatta siitä, että kappaleet liittyvät olennaisesti japanilaiseen mytologiaan ja bändin jäsenet pukeutuvat keikkalavoilla muinaisten samuraiden tavoin, ei kyseessä ole japanilainen bändi, vaan ihan suomalainen. Whispered julkaisee nyt toisen studioalbuminsa nimeltä Shogunate Macabre ja lähtee viemään suomalaista samuraimetallin ilosanomaa maailmalle.

Whispered soittaa pääasiassa melodista death metalia, mutta yhdistää siihen huiman määrän vaikutteita japanilaisesta kansanmusiikista. Japanilaista koto-soitinta kuullaan levyn jokaisessa kahdeksassa biisissä luomassa tunnelmaa ja hienoja melodioita, joita ei tavallisilla soittimilla saa aikaiseksi. Tämän lisäksi pakettiin on lisätty mahtipontisia orkestraatioita ja kuoro-osuuksia ja lopputuloksena osa biiseistä on niin massiivisia järkäleitä, että niiden komponenttien määrästä tulee väkisinkin mieleen Wintersun tai Shade Empire. Tämä ei kuitenkaan missään tapauksessa ole huono asia, päinvastoin. Whispered tekee kerrankin sen, mistä monet bändit vain haaveilevat: valtavan suuren levyn, jonka äärimmäinen komponenttien valtameri on oikeasti harmoniassa musiikin kanssa. Siis toisin sanoen massiivinen levy, joka ei kaadu omaan mahdottomuuteensa tai yliyrittämiseen.

Levyn avausraita Jikininki näyttää heti taivaan merkit, närhen munat ja ties mitä. Tämä on esimerkki siitä, millainen on täydellinen avauskappale albumille. Jikininki on killeri, se on heti introsta lähtien silkkaa tappoa ja sisältää hävyttömän dramaattisen kertosäkeen, jonka kohdalla ei voi välttyä talviaurinkoviboilta. Sitä seuraava kappale Hold the Sword on puolestaan ihan takuuvarmaa Ensiferumia, voisi aivan hyvin olla heidän parin vuoden takaiselta From Afar -albumilta, ainakin kertosäkeen perusteella.

Lisää dramaattisia kuorosovituksia kuullaan kappaleissa Fallen Amaterasu ja Unrestrained, joista jälkimmäinen sisältää myös selvästi levyn muita kappaleita enemmän power metal -vaikutteita. Kappa -biisi tarjoilee vaikutteita meille suomalaisille tutusta humpasta ja c-osa voisi ihan hyvin olla silkkaa jazzia. Löytyypä joukosta myös 10-minuuttinen eepos Upon My Honor, jota ei ainakaan voi liian yksinkertaiseksi sanoa.

Kaikesta dramatiikasta ja eepoksista huolimatta levyn kiistattomin helmi on kuitenkin seitsemän minuutin pituutta lähestyvä Lady of the Wind. Kyseessä on kappale, jota kehtaa ihan rehellisesti kutsua mestariteokseksi. Melodiat ensinnäkin ovat ihan huippuluokkaa. Kappaleen rakenne on miellyttävä, tarina hienosti kirjoitettu ja kertosäe yksi musiikkihistorian parhaimmista örinävokaaleilla lauletuista kertosäkeistä ikinä. Tässä on kaikki niin kohdallaan kuin toivoa saattaa. Voisin ihan hyvin sanoa, että tämä on yksi kaikkien aikojen parhaimmista melodeath-biiseistä ja myös melko varmasti yksi tämän vuoden parhaista biiseistä.

Shogunate Macabre tuli itselleni ihan puskista enkä ollut ensikuuntelua aikaisemmin kuullutkaan bändistä nimeltä Whispered. Sääli, sillä kyseessä on jotain sellaista, jonka olemassaolosta olisin mielelläni tiennyt jo vuosia sitten. Tämä on ihan kuin Battle Beast viime vuonna: täysin tuntematon bändi pamauttaa pöytään albumin, joka päätyy olemaan vuoden yksi parhaimmista albumeista. No, ottaen huomioon millainen kasa megabändien levyjä tänä vuonna on tulossa, tämä tuskin pääsee siinä kamppailussa aivan kärkikahinoihin, mutta ei kyllä tippaakaan harmita, että onnistuin tämän löytämään. Ja aion varmasti seurata bändin meininkiä myös tulevaisuudessa.

Arvosana: 9-/10