Within Temptation - Hydra

Bändi: Within Temptation
Albumi: Hydra
Julkaisuaika: 31. tammikuuta 2014
Genre: Sinfoninen metalli / melodinen metalli / alternative metal

Hollantilainen sinfonisen metallin yksi kirkkaimmista kiintotähdistä, Within Temptation, julkaisee viimein piinallisen pitkän odottelun jälkeen kuudennen studioalbuminsa, joka kantaa yksinkertaista, mutta albumia hyvin kuvaavaa nimeä Hydra. Albumista on saatu etukäteen jo runsaasti esimakua kahden huikean singlen sekä kolmen demon verran, joten puolet biiseistä on ensikuuntelun alkaessa jo ennestään tuttuja, tosin kolme niistä on nyt saatu lopullisiin versioihinsa, joten jännitystä riittää lähes jokaisen kymmenen kappaleen kohdalla.

Within Temptation siirtyi edellisellä albumillaan, The Unforgiving (2011), lähes täysin uusiin äänimaailmoihin. Albumilla ei ollut juuri tietoakaan sinfonisesta metallista, vaan se oli huomattavasti aiempia levyjä kevyempi, rockimpi, minimaalisempi ja mainstreamimpi. Osa kappaleista oli lähes popahtavia. Tämän perusteella olin viime kesänä albumin ensimmäisiä maistiaisia odottaessani melko skeptinen Hydran suhteen - jos bändi kerran oli valinnut uuden suunnan, se luultavasti jatkaisi sillä ja uusi albumi olisi vielä edellistäkin enemmän väkisin kaupalliseksi väännettyä tavaraa.

Mutta kuten jo syksyllä arvostelemastani maistiais-EP:stä huomataan, tämä oletus oli silkkaa puppua. Hydra ei ehkä tee paluuta perinteiseen sinfoniseen metalliin, mutta ei se kyllä ainakaan kevyemmäksi muutu, päinvastoin - kyseessä on hyvinkin mahtipontinen, energinen ja selvästi edeltäjäänsä raskaampi albumi.

Jo nimenä Hydra (joka antiikin mytologiassa on monipäinen lohikäärme, joka kasvattaa aina kaksi uutta päätä yhden katketessa) kuvaa albumia loistavasti: siinä on enemmän ulottuvuuksia kuin missään Within Temptationin aikaisemmassa albumissa. Kappalemateriaali on erittäin monipuolista ja biisit kuulostavat hyvin erilaisilta, toisin kuin The Unforgivingillä, jonka jokainen biisi oli väännetty samoista soundeista. Sinfonisia elementtejä on selvästi vähemmän kuin aikaisemmin, mutta vastapainona kitaroita kuullaan selvästi enemmän kuin bändin aikaisemmilla albumeilla ja mukana on monia hienoja sooloja, jotka nekin ovat aiemmin bändin musiikissa pysytelleet vähän piilossa.

Kun kappalemateriaalia aletaan tarkemmin analysoida, on hyvä aloittaa sen kahdesta virallisesta singlestä. Viime syyskuussa julkaistu Paradise (What About Us?) on eeppinen, dramaattinen ja erittäin koukuttava biisi ja levyn ainoa joka ihan päivänselvästi edustaa sinfonista metallia. Kappaleessa vierailee Nightwishin entinen solisti Tarja Turunen, jonka ääni sopii paremmin kuin hyvin yhteen Sharon den Adelin kanssa. Puolestaan Killswitch Engage -nimisen metalcorebändin entinen laulaja Howard Jones vieraili toisella singlellä Dangerous, joka huikean riffinsä ja fantastisen kertosäkeensä ansiosta oli yksi koko viime vuoden kovimmista biiseistä ja takuuvarma korvamato sen kuulijoille.

Syksyllä julkaistuista demoista on nyt todellakin kehittynyt lopulliset biisinsä. Levyn avauskappaleena toimiva Let Us Burn on melko lähellä demoa, ainoastaan miksaus on nyt tehty paremmaksi ja äänenlaatu selkeämmäksi. Ehkä sitä demon raakuutta tässä jään hieman kaipaamaan, mutta muuten kyseessä on ihan huikea aloitus albumille. Silver Moonlight on saanut demon energian kymmenkertaistettua ja kuulostaa ihan silkalta täydellisyydeltä. Demossa suuressa osassa olleet örinävokaalit on ikävä kyllä jätetty vähän taka-alalle ja c-osan örinät on kokonaan poistettu ja korvattu kitarasoololla, mutta kieltämättä nuo lopullisen version kertosäkeen petomaiset taustamurinat ovat aika hiton nastan kuuloisia. Dog Days ei demonakaan iskenyt mitenkään erityisesti, eikä albumiversiokaan muutosta tee. Ei se siis missään tapauksessa huono ole, on Within Temptationilla paljon huonompiakin biisejä, mutta Hydran biiseistä se on kaikista heikoin ja vaatii aika monta kuuntelukertaa ennen kuin se mahdollisesti avautuu paremmin.

Hydralla nähdään singleinä julkaistujen biisien lisäksi kaksi muutakin kappaletta, joissa on mukana vieraileva artisti. Päätösballadi Whole World is Watching esittelee Soul Asylum -bändin solistin Dave Pirnerin jonka ääni sopii täydellisesti yhteen Sharonin kanssa ja lopputuloksena on minimaalinen ja yksinkertainen, mutta samalla herkkä ja kaunis balladi, joka ensimmäisellä kuuntelukerralla aiheutti suorastaan kylmiä väreitä. Astetta mielenkiintoisempi kollaboraatio syntyy kappaleessa And We Run, jolla vierailee amerikkalainen pitkän linjan räppäri Xzibit. Ajatus Within Temptationin tyylisen sinfonisen metallin yhdistämisestä räppiin on suorastaan pelottava ja automaattinen ensioletus on, että kyseessä on takuuvarma mainstreamilta kuulostava piece of bullshit. Mutta kun se ei ole. And We Run on ihan uskomaton biisi. Se on niin huikea, että edes se tosiasia, että se sisältää räppiä, ei kykene pilaamaan sitä. Ei sillä ettäkö pitäisin Xzibitistä tai räpistä yleensä, paljon parempihan tämä vielä olisi kokonaan ilman sitä, mutta Sharonin osuudet ja kertosäe ovat vain jotain huikeaa.

Kolmesta jäljelle jäävästä biisistä Edge of the World on kelttiläisillä vaikutteilla varustettu balladi, jossa Sharonin kaunis ääni pääsee hyvin oikeuksiinsa. Aluksi se kuulosti korvaani vähän... omituiselta, mutta mitä enemmän sitä kuuntelee, sen enemmän siitä pitää. Covered by Roses on hyvin tarttuvan kertosäkeensä ansiosta loistava jatkumo Dangerousille ja Paradiselle kun taas kriitikoiden ylistämä Tell Me Why on raskailla ja rockahtavilla riffeillä varustettu tehopakkaus, joka ei jätä kylmäksi.

Kaikesta ylistyksestä huolimatta Hydra ei missään tapauksessa ole Within Temptationin parhaimmistoa. Se on erittäin hyvä albumi ja ehdottomasti parempi kuin The Unforgiving, mutta useat bändin vanhemmat albumit jättävät sen kyllä varjoonsa ihan milloin tahansa. Vaikka homma näinkin näyttää toimivan, olisi silti mukavaa nähdä Within Temptation vielä jonakin päivänä soittamassa ihan sinfonista metalliakin, eikä menevän joka albumillaan enemmän ja enemmän valtavirran poppia kohti.

Arvosana: 8½/10