Wintersun - The Forest Seasons

Bändi: Wintersun
Albumi: The Forest Seasons
Julkaisuaika: 21. heinäkuuta 2017
Genre: Sinfoninen/melodinen death metal

Omalla, ei niin kovin mairittelevalla tavallaan Wintersun on yksi metallimusiikin kiistattomista legendoista: tuskin mikään muu bändi on onnistunut viivästyttämään levynsä julkaisua kuudella vuodella ja silloinkin julkaisemaan vain puolet levystä.

Alun perin vuodelle 2006 kaavailtu ja lopulta puoliksi vuonna 2012 julkaistu Time I (alkuperäinen nimi Time, kun levyn oli vielä tarkoitus olla vain yksi levy) oli majesteettinen teos, mutta jätti jälkeensä entistä suuremman odotuksen kakkososaa kohtaan. Nyt viisi vuotta myöhemmin tilanne on se, ettei kakkososa tule olemaan käsiemme ulottuvilla vielä vuosikausiin. Surkuhupaisaako? Ehkä, mutta kaikeksi onneksi bändi on silti saanut työstettyä välissä jotain uutta kuunneltavaa.

Tämän "väliteoksen" nimi on Vivaldin Neljää vuodenaikaa mukaillen The Forest Seasons ja se julkaistiin osana kaikkien aikojen suurinta levyjoukkorahoituskampanjaa, jossa bändi onnistui keräämään kasaan yli 400 000 € omaa studiota varten, jotta Time II jonakin päivänä vielä saisi nähdä päivänvalon.

The Forest Seasons jatkaa Time I:n linjaa, jossa biisejä on vähän, mutta ne ovat pitkiä ja monipuolisia. Levyllä on yhteensä neljä kappaletta, yksi kullekin vuodenajalle ja ne ovat toisiinsa verrattuna erilaisia kuin yö ja päivä ja vaikka kaikki biisit tunnistaa helposti Wintersuniksi, on levy silti dramaattisesti erilainen kuin Time I tai bändin nimeä kantava debyyttialbumi (2004).

Suurimman eron huomaa tuotannossa: albumi on toki massiivinen, mutta ei samalla tavalla täyteen kaikkea mahdollista ahdettu kuin Time I ja tuntuu huomattavasti luonnollisemmalta ja suorastaan huokuu lyriikallista teemaansa - siis luontoa ja sen vaihtelevia vuodenaikoja. Rummut ja kitarat ovat paljon selkeämmin erottuvia, eivätkä huku viidenkymmenen orkesterilayerin alle ja ennen kaikkea mastermind Jari Mäenpään vokaalit ovat kehittyneet aivan tajuttomasti ja mies vetääkin jokaisessa biisissä stratosfääriin yltävän laulusuorituksen, oli kyseessä sitten örinät tai puhtaat osuudet.

Levyn avaava kevätbiisi Awaken from the Dark Slumber (Spring) koostuu selvästi kahdesta osasta ensimmäisen ollessa hieman mystinen ja synkkä ja toisen noustessa tavattoman eeppisiin sfääreihin ja tuoden vahvasti mieleen Time I:n kappaleen Sons of Winter and Stars. Vuoristorataa kiitävät melodiat ja käsittämättömän tarttuva kertosäe tekevät tästä kappaleesta levyn lähimmän vertailukohteen bändin aiempaan tuotantoon - kaikki tästä eteenpäin on jotain sellaista, mitä Wintersun ei ole aikaisemmin tehnyt, ainakaan kovin suurissa määrin.

The Forest That Weeps (Summer) edustaa kesää ja Suomen kesältä se vahvasti vaikuttaakin, tuoden elävästi mieleen melankolisen, harmaan ja sateisen kesäpäivän luonnon keskellä. Tämä kappale on ehdottomasti tunnelmaan perustuva, sillä se ei sisällä mitään ihmeellisiä teknisiä kikkailuja ja on kauttaaltaan varsin hidastempoinen. Ihan pelkäksi tunnelmoinniksi biisi ei kuitenkaan jää, sillä jylhä, kuorojen säestämä kertosäe tuo mukaansa ihan omat mausteensa, kuten myös hyvin pitkä instrumentaalinen väliosakin - joka olisi kyllä toiminut hieman lyhyempänäkin.

Eternal Darkness (Autumn) eli syksy, on ehdottomasti nimensä veroinen. Kyseessä ei ole pelkästään Wintersunin uran ylivoimaisesti synkin biisi, vaan luultavasti myös sysimustimmat 14 minuuttia musiikkia, jotka olen itse elämäni aikana milloinkaan kokenut. Genrellisesti biisi lähentelee jo silkkaa sinfonista black metalia Kai Hahdon tykittäessä hullua blast beat -maratonia ja Jarin esittäessä uransa parhaat epäpuhtaat vokaalit. Erityisesti kertosäe jää mieleen suoraan päälle vyöryvänä teurastuksena ja löytyypä biisistä myös levyn ainoa kunnon kitarasoolo, joka on taattua Wintersunia kaikessa teknisyydessään.

Levyn päättää talvibiisi Loneliness (Winter), jota voisi melkein pitää balladina sen äärimmäisen rauhallisen - joskin paikoitellen myös raskaan - soinnin johdosta. Biisistä löytyy vain yksi örinäkohta ja muuten se on täysin puhtaasti laulettu. Lyhyesti sanottuna biisiä voisi kuvailla parhaiten ilmaisulla "13 minuutin kylmät väreet" ja sen kertosäe, jota on mahdotonta kuvailla millään suomen kielen tuntemilla sanoilla, on yksi sykähdyttävimmistä hetkistä musiikissa tällä vuosikymmenellä. Lyriikat ovat tässä kappaleessa myös erityisen kauniit - kenties parhaat, jotka Jari on tähän päivään mennessä kirjoittanut.

The Forest Seasons on ainutlaatuinen musiikillinen kokemus, jota on mahdotonta täysin kuvailla vain sanoilla - se on itse koettava kuuntelemalla. Se todistaa, että kaikista meemeiksi asti päätyneistä viivästyksistä ja ongelmista huolimatta Jari Mäenpää kykenee edelleen kaikessa absurdissa suuruudenhulluudessaan säveltämään musiikkia, jollaiseen kykenevät voi laskea yhden käden sormilla.

Mutta se polttavin kysymys kuuluu: jos The Forest Seasons on vain välityö, mitä helvettiä Time II on ja miten sen voi edes arvostella?

Arvosana: 10/10

**

Biisinäytteet:

Awaken from the Dark Slumber (Spring): https://www.youtube.com/watch?v=9pQvOyo1nfQ
The Forest That Weeps (Summer): https://www.youtube.com/watch?v=ffQ2B5qegRg