Bändi: Leaves' Eyes
Albumi: Symphonies of the Night
Julkaisuaika: 15. marraskuuta 2013
Genre: Sinfoninen metalli
Norjalais-saksalainen Leaves' Eyes on yllättävän tunnettu nimi kun puhutaan sinfonisesta metallista. Toistaiseksi olen kuitenkin pysynyt bändistä mahdollisimman kaukana, sillä taannoin kuunneltuani muutaman kappaleen, totesin koko bändin olevan amatöörimäinen ja örinävokaalit olivat ehkä kehnoimmat ikinä. Ei tehnyt mieli kuunnella enempää.
Nyt bändi julkaisee jo viidennen albuminsa, Symphonies of the Night ja päätin ihan silkan tekemisenpuutteen tähden kuunnella sen läpi ja arvotella - negatiivisten arvostelujen kirjoittamisessa kun on jotain poikkeuksellisen viihdyttävää, vaikka huonojen levyjen kuuntelu ei nastaa olekaan. Ja viihdykettä tulikin - tosin ei albumin huonoudesta, päinvastoin. Jestas sentään, tämähän on helkkarin kovaa tavaraa.
Leaves' Eyes on ehdottomasti tämän vuoden Xandria - bändi, joka on tehnyt yhdellä albumilla niin huikean loikan kehnonpuoleisesta mahtavuuteen. Kappaleiden sävellykset ovat todella mieleenjääviä, eivät ns. "koukuttavia" vaan sellaisia, jotka jäävät mieleen heti ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen "hei, toi oli se huippubiisi ja toi ja toi!" -tyylillä. Kuoroa on käytetty osuvasti dramaattisuuden tehokeinona ja taustalla soivat orkesterisoittimet täydentävät hyvin melodioita, joita muutamissa kappaleissa luodaan myös taitavasti kitaralla, kuten Nightwishin Wishmaster -albumilla.
Laulaja Liv Kristinen ääni on enkelimäinen ja harmittelin aikaisemmin, kuinka hän tuhlasi upeita laulutaitojaan näin heikossa bändissä, mutta nyt asiat ovat todella toisin - ketään muuta ei tämän bändin riveihin voisi edes kuvitella laulamaan. Tämä neitokainen kykenee laulamaan sekä herkkiä balladeja, että yhdessä kuoron kanssa hyvin korkeita ja dramaattisia nuotteja - puhumattakaan upeista harmonioista, joilla hän luo kappaleisiin entistä enemmän melodioita. Hänen aviomiehensä Alexander Krull, joka aikaisemmilla albumeilla vastasi niistä käsittämättömän kömpelöistä örinävokaaleista on hänkin kehittynyt huimasti - eivät ne rankemmat vokaalit vieläkään huipputasolle pääse, mutta ovat ne sata kertaa parempia kuin niinä aikoina jolloin mies yritti leikkiä viikinkiä.
Sinfoniselle metallille tyypillisiä pitkiä "eepoksia" tältä albumilta ei löydy lainkaan, mutta sille ei oikeastaan ole tarvettakaan, kun kappalemateriaali on joka tapauksessa todella toimivaa jo valmiiksi. Täytebiisejä ei ole, vaan jokainen kappale istuu täydellisesti levyn tyyliin ja kokonaisuuteen. Saint Cecelia on kaunis orkesteriballadi, jossa Liv Kristinen huikea ääni pääsee erinomaisesti oikeuksiinsa. Galswintha puolestaan esittelee hiukan folksävyjä ja Fading Earth taitavaa Wishmaster-tyylistä kitarointia.
Jos pitäisi levyn ehdotonta parhaimmistoa nimetä, niin ainakin singlenä julkaistu Hell to the Heavens ja levyn kovin tykitys, Hymn to the Lone Sands kuuluvat tähän joukkoon. Lienee myös hyvä mainita heti ensimmäisellä kuuntelukerralla todella hyvän vaikutelman antanut Maid of Lorraine ja levyn pisimmän kappaleen titteliä kantava Éléonore de Provence.
Symphonies of the Night on todellakin nautittava albumi. Sinfonisen metallin osalta se on vuoden paras teos ja luultavasti vuoden parhaimpien albumien kymmenen kärjessä. Toivottavasti Liv ja pojat jatkavat samalla linjalla tulevaisuudessakin, sillä silloin ainakin he ovat juuri saaneet yhden uuden fanin.
Arvosana: 8½/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti